Kahvinkeitin porisee kaikessa hiljaisuudessa. Hyvällä tuurilla ehdin sytyttää kynttilän ja vaikka kirjoittaa blogipostauksen.
Tämä kaikki on mahdollista myös työaamuina, kun tarkoituksen mukaisesti nousen ennen kukon laulua.
Aikaisissa aamuissa on jokin taika…
Kesäaamu kello kuusi, täydellinen hiljaisuus, aurinko on nousemassa aamu-usvan lävitse ja saapastelet kasteisen nurmen poikki hakemaan lehmiä aamulypsylle…
Ne ovat niitä edellisen työni pieniä kiiltokuvahetkiä, joita usein kaipaan.
Nykyään työpäivän alkaessa vasta 7-8 välillä, tuntuvat aamut kotona pitkiltä. Aamu on tehokasta aikaa. On mukava ehtiä siirtämään tiskipöydän kaaos tiskikoneeseen ja jopa petaamaan sänky. Mukava palata töistä kotiin, kun isoin sekasotku on selätetty jo aamun pikkutunneilla.
Miten teillä herätään?