Pari viimeistä vapaapäivää ennen Joulunpyhiä ja aamu alkoi tänään erityisen rentouttavissa merkeissä. Tyttö pääsi päivähoitoon ja sieltä retkelle kuuntelemaan kauneimpia Joululauluja. Sillä välin äiti ehtii hyvin käydä pienen – viimehetken joulukauppakierroksen. Kierros alkaa kahvilasta lämpimän kupillisen ääreltä. Matka jatkuu hierojalle, jonne saa jättää viikkoja vaivanneet päänsäryt ja kolotukset. Tämän jälkeen kierretään pienen kaupungin kaikki pienet putiikit, mukaan tarttuu ihania juttuja niin omaan kotiin kuin täydennykseksi pukinkonttiin. Joulu saa tulla, vaikka jotain olisikin unohtunut.
En ole koskaan ymmärtänyt, enkä kokenut Joulustressiä. Lieneekö osa syy siinä, että olen monena vuotena ollut Joulun töissä. Ei silloin ole aikaa turhaan hössötykseen, eikä syytä.
Mikä stressaa…
Siivous?
Meidän joulusiivous on lähes samanlainen kuin mikä tahansa siivous. En ymmärrä ”joulu” liitettä siivous sanan edessä. Miksi tyhjentää kaapit ja kääntää koko talo ympäri JUURI NYT? Ihan tavallinen imurointi ja pölyjen pyyhkiminen riittää. Mielummin panostan sisustamiseen ja koristeluun. Kukaan ei katso kaappien sisään, saati haistele verhoja voidakseen päätellä kuluneet kuukaudet edellisestä pesusta.
Kortit ja paketit?
Välillä tulee innostus askarrella kortteja, alusta asti omin pikku kätösin, mutta ei aina. Olen viimeaikoina tehnyt radikaalin päätöksen asian suhteen, tänäkään vuonna en lähetä joulukortteja, en itsetehtyjä enkä valmiita. Ainoastaan yhden poikkeuksen tähän sääntöön teen, tämä poikkeus on isoäitini. Yksi ainoa kortti ja valitsen sen huolella. Onko hyvän Joulun toivotus tekstiviestillä tai somessa mautonta? Ei minusta. Vaikka lähettäisin toivotukset sähköisesti, teen sen silti täydellä sydämellä.
Lahjojen hankinta, ei ole sekään tuottanut tuskaa. Aina jotain pientä on löytynyt kaikille niille, joille lahjan haluaa antaa. Raja vain on vedettävä johonkin, harvalla kukkaro antaa myöden ostaa paketti jokaiselle kummin kaimalle. Valitse siis vain muutama lahja, rakkaudella ja harkiten.
Ruoka?
Mitä tänään syötäisiin. Meillä on ollut ilo useana Jouluna mennä valmiiseen pöytään, tai vaihtoehtoisesti valmis pöytä on tuotu meille. Jos koko ruokatouhu olisi omalla kontolla, kävisin todennäköisesti hakemassa valmislaatikoita kaupasta. Mikäli ruoanvalmistuksesta nauttii, niin ei kuin hihat heilumaan ja pötyä pöytään. Jos tunnet pientäkin ahdistusta, hikikarpaloita otsalla, kyyneleitä silmäkulmassa, – suosittelen hölläämään otetta. Joulu tulee vähemmälläkin, kaiken ei tarvitse olla kotitekoista, kaikkea mahdollista laatua ei tarvitse pöydässä olla. Perinteet ovat tietysti tärkeitä ja niitä tulee vaalia. Jos Joulu ei tule ilman imellettyä perunalaatikkoa, ehkä se täytyy jostain hankkia. Jos taas et ole perinteiden puolestapuhuja, tilaa vaikka pizzaa.
– Rentoa Joulunaikaa…
